IT:n turhake ja kaiken pahan alku on suorituskykymittari. Mitä se kertoo?

No tokihan se kertoo, että palvelut toimivat, siis jos viisari on vihreällä. Mutta se ei kerro mitään siitä, kuinka kalliilla tai halvalla vihreä tila tuotetaan tai kuinka laadukkaita palvelut ja sovellukset ovat. Toisaalta vihreä tila voi johtua myös resurssien ylikapasitoinnista. Entä kun se mittari on punaisella? Yleisin reaktio on, että ostetaan lisää kapasiteettia. Ja kun mittari saadaan takaisin vihreälle, ollaan taas samassa tilassa, eli ei tiedetä mitään kustannustehokkuudesta ja laadusta.

Olen keskustellut viime kuukausien aikana lukuisten palveluntarjoajien, teknologiatalojen, asiakkaiden ja asiantuntijoiden kanssa tästä asiasta ja etenkin siitä, miksi näin toimitaan. Kyse on ainakin eri osapuolten taloudellisista intresseistä ja osaamisen ja johtamismallien puutteista, ja todennäköisimmin näiden yhdistelmästä.

Miksi näiden asioiden perkaaminen on tärkeää? No tietenkin rahan takia. Kyse on muustakin kuin pelkästä uuden ostoksen hinnasta. Usein kustannusten analyysi kohdennetaan konesalien laitteisiin ja lisensseihin, niiden hankintaan ja elinkaarikustannuksiin ja ne ovatkin merkittävä osuus kokonaiskustannuksista, mutta johtaa useimmiten väärän lopputulokseen.

Laitteiden ja lisenssien mitoitus tehdään niiden päällä ajettavien palveluiden mukaan. Jos palvelut ovat tehottomasti toteutettu ja niitä ei osata sijoittaa ja ajoittaa oikein palvelimille, lopputulos voi olla kustannustehokkuuden ja suorituskyvyn kannalta täysi katastrofi. Suorituskykymittari ei auta näissä asioissa, vaan tarvitaan paljon syvällisempää osaamista ja teknologiaa.

Olemme toteuttaneet viime vuosien aikana yli 200 data-alustojen optimointihanketta ja 98 %:ssa hankkeita on saavutettu merkittäviä hyötyjä. Hankkeiden yhteydessä törmää usein yhteen mielenkiintoiseen seikkaan: kun puhutaan IT infrastruktuurin optimoinnista, puhutaan geneerisesti infrastruktuurista, vaikka IT:n pääasiallinen tehtävä on käsitellä dataa eri muodoissa ja eri tavoilla. Meidän hankkeissamme mitatut ja todennetut tulokset syntyvät aina dataan liittyvistä analyyseista, tarpeista ja mitoituksista. Kun nämä asiat ovat kunnossa, suorituskykymittari saakin uuden merkityksen: se oikeasti kertoo, että meidän kokonaissuorituskykymme on kunnossa, ja siihen siis kuuluu myös kustannustehokkuus.

Säästöpotentiaali tietoalustojen ja tietokantojen osalta on merkittävä. Pelkästään tietokannat edustavat konesalien kokonaiskustannuksista keskimäärin kolmannesta. Meidän kokemustemme ja mitattujen tulosten perusteella pystymme säästämään tyypillisesti 30–50 % tietokantakustannuksista, kun mukaan lasketaan laitteistot ja ohjelmistot. Keskikokoinen organisaatio, jonka IT kulut vuodessa ovat 3M euroa, pystyy saavuttamaan 300–500.000 euron säästöt. Jos tietokantaympäristö on julkipilvessä, säästöpotentiaali on hieman pienempi, joskin yhä merkittävä.

Säästöt perustuvat tietokantatyökuormien pyörittämistä varten tarvittavien resurssien optimointiin. Kokonaissäästöjä kasvattavat monenlaiset muut välittömät ja välilliset säästöt. Esimerkiksi yksi tehokas tietokantapalvelin kuluttaa vuodessa saman verran sähköä kuin omakotitalo. Jos vähennämme palvelinten määrää kolmanneksella, se tarkoittaa merkittävää sähkönkulutuksen säästöä. Samoin jäähdytyksen ja muiden palveluiden tarve pienenee.

Jos säästäminen tehdään väärin, suorituskyky kärsii ja seuraukset ovat vakavia. Kun me puhumme säästämisestä ja kustannustehokkuudesta, tarkoitamme paremman suorituskyvyn tuottamista pienemmillä kustannuksilla. Valtaosassa meidän hankkeitamme asiakkaat ovat saavuttaneet merkittäviä säästöjä ja selkeästi parempaa suorituskykyä. Tämä vaatii huippuluokan osaamista ja teknologiaa. Ihmiskädet, Excel ja paperi eivät pysty vastaamaan miljardien rivien tietokantojen analysoinnin, työkuormien minimutkaisten parametrointien sekä trendien pohjalta muodostettaviin ennusteiden perusteella tehtäviin optimointeihin.

Me olemme kehittäneet vuodesta 2011 lähtien omaa teknologiaa, joka keskittyy nimenomaan palvelin- ja työkuormakohtaisiin analyyseihin ja optimointeihin. Tuotteellamme on neljä hyväksyttyä kansainvälistä patenttia ja neljä uutta prosessissa. Meilläkin on mukana tämän tekstin alussa kritisoimani suorituskykymittari, mutta se vastaa kustannustehokkuuden vaatimuksiin, eli antaa tilannetiedon siitä, kuinka optimaalisesti hyödynnämme hankittuja resursseja. Kun meidän mittarimme on vihreällä, asiakkaamme voivat luottaa siihen, että eivät maksa turhista resursseista – panos/tuotossuhde on kohdallaan.

Vastuullinen organisaatio ja vastuullinen IT huolehtii siitä, että kokonaistehokkuus on kohdallaan. Edellä kuvatut suorat säästöt ovat osa tätä vastuullisuutta. Meidän syväluotaavan suorituskyky- ja kapasiteettianalytiikkamme avulla asiakas saa myös suoraa palautetta jopa sovelluskooditasolle kohdennettuna erilaista tehostamismahdollisuuksista. Kun kustannustehokkuuden suunnittelu viedään tälle tasolle, organisaatio oppii kestävällä tavalla. Tuotamme asiakkaille kehittämisen alkulähteille parhaita käytäntöjä, jolloin sovellukset ovat jo lähtökohdiltaan suunniteltu ja toteutettu oikein. Tämä johtaa jatkuvaan parantamiseen IT-infrastruktuurin kustannusten osalta. Kun organisaation infrastruktuuri, palvelut ja sovellukset ovat mahdollisimman kustannustehokkaita, ne myös kestävät ajan vaatimuksia. Ne omilta osiltaan kasvattavat (eivätkä syö) organisaation kilpailukykyä ja vahvistavat resilienssiä sekä reaktiokykyä ympäristön muutoksiin. Tämä on meidän tulokulmamme parhaisiin Finops käytäntöihin.

Herättikö ajatuksia? Soita tai lähetä sivun alalaidasta pikainen yhteydenotto, niin sparrataan asiasta.

–Timo Lindström, CEO