Timo Lindström, CEO, DB Pro Oy & DB Pro Services Oy.
Kahden prosessorin Microsoft SQL Server -palvelimen elinkaarikustannus on yli 600 000 euroa viidessä vuodessa. 10 palvelimen ympäristö yli 6 miljoonaa. Nämä eivät ole IT-budjettipäätöksiä, ne ovat investointipäätöksiä.
Silti niistä päätetään IT-osastolla ja usein ilman johdon näkyvyyttä kokonaisuuteen.
Miksi CFO ei tiedä, mitä tietokanta maksaa?
Ei siksi, että asialla ei olisi väliä. Vaan siksi, että tieto on sirpaloitunutta.
Lisenssit ovat yhdellä rivillä. Palvelinpoistot toisella. Sähkö kolmannella. Henkilöstö neljännellä. Viidenteen riviin on saatettu sisällyttää 15 muuta asiaa.
Kukaan ei ole koonnut näitä yhteen ja laskenut tietyn tietokantaympäristön kokonaiskustannusta. Ei siksi, ettei se olisi mahdollista, vaan siksi, ettei siihen ole ollut automaattista, jatkuvaa prosessia.
”Hallitus hyväksyy miljoonan euron koneinvestoinnin. Kolmen miljoonan tietokantaympäristö syntyy vähitellen, rivi kerrallaan.”
Mitä johtoryhmän tarvitsee ymmärtää tietokanta-asioista?
Ei teknistä raporttia, vaan kolme lukua: paljonko ympäristö maksaa nyt, paljonko se maksaisi optimoituna, ja mikä on säästöpotentiaali viidessä vuodessa.
Nämä luvut muuttavat keskustelun. Kun CFO näkee, että tietokantaympäristön optimointi tuottaisi 800 000 euron säästön viidessä vuodessa, se ei enää ole IT-kysymys. Se on liiketoimintakysymys.
Investointipäätös, ei kustannuspäätös
Tietokantaympäristö ei ole kustannus, jota minimoidaan. Se on investointi, jota optimoidaan.
Optimoinnin arvo on kaksiosainen. Suorat kustannussäästöt lisenssien, raudan ja operatiivisten kulujen kautta, ja epäsuora hyöty luotettavuuden, suorituskyvyn ja tulevien investointipäätösten laadun kautta.
Kun johtoryhmällä on näkyvyys tietokantaympäristön todellisiin kustannuksiin ja optimointipotentiaaliin, investointipäätökset paranevat. Budjettineuvotteluissa ovat läsnä faktat tunteiden sijaan.
→ Lataa johtoryhmälle sopiva TCO-yhteenveto: www.sqlgovernor.com
